Lopeta kirjoittaminen!

Vuoden isoin oppi

On hyvä haastaa omaa ajatteluaan ja on todella hyvä, että sen tekee joku muu. Ulkopuolelta asiat näkee usein selkeämmin.

Tämän vuoden isoin oppi?

Olin maanantaina Oulunkylän Janossa ja samassa illassa oli mukana Ali Jahangiri. Ali on skenen yksi mukavimmista tyypeistä. Sen lisäksi Ali auttaa koomikoita. En tiedä muita ton tason tyyppejä, jotka auttavat täysin ummikoista lähtien ja kannustavat kaikkia. Marie Kondokin on sanonut hänestä, että “Ali sparks joy in my life” 💫 

Ali on auttanut mua monesti ja nyt maanantaina hän sanoi mulle lyhyen keskustelun lomassa "Antti, sun pitää lopettaa kirjoittaminen".

Hetkonen! Olin ymmärtänyt, että koomikoiden työ on nimenomaan kirjoittaa? Oonko nyt ymmärtänyt kaiken väärin? Lopeta kirjoittaminen kokonaan ja mee vaan lavalla ja katso mitä tapahtuu?

Ei.. vaikka niin aluksi luulin. Ali ei itse kirjoita juttuja sanasta sanaan. Hän pyörittelee ideoita päässään, kirjoittaa ehkä ranskalaisia viivoja (kuulen, ku Ali huutaa nyt Kampissa kaupan hyllyjen välissä EN KIRJOITA!!) ja sitten kertoo sen jutun lavalla niin kuin se siinä hetkessä ja sen yleisön kanssa ulos tulee.

Oma prosessi

Mun prosessi on kirjoittaa juttu aluksi sanasta sanaan. Aina liian pitkänä (kuten uutiskirje, jota nyt luet 🫠). Opetella se. Kirjoittaa ranskalaiset viivat ylös. Opetella rakenne. Mennä lavalle kertomaan se ensimmäistä kertaa. Unohtaa puolet. Stressata muistanko kaikki vitsit ja sanat. Olla tämän takia epävarma. Unohtaa mikä tässä nyt oli hauskaa ja enkä ainakaan mitenkään erityisesti nauti. Sitten katsoa videolta sama ulkopuolisen silmin. Uudelleen ja uudelleen. Hävetä. Pohtia miksi edes teen tätä.

Sitten työstää runkoa, heittää pois ne mitkä ei varmasti toimi, lisäillä ehkä jotain uutta.. sitten testata tätä lavalla uudelleen ja uudelleen. Loppuen lopuksi paperille jää ranskalaisia viivoja ja koko juttu on päässä.

Keikka venyi ja Ali oli viimeisenä. Otin vielä muutaman kuvan ja päätin lähteä kotiin, kun Ali jäi vielä lavalle.

“Mitä mun pitikään sanoa? Pitäiskö nää kirjoittaa ylös?”

Kotona sängyssä pohdin mitä Ali sanoi. "Antti.. me ei olla sellasii et me kirjoitetaan jutut sanasta sanaan. Me vaan mennään tonne."

En nukkunut juurikaan tuona yönä. Aamulla juteltiin vielä pidempään ja kertasin vielä hommaa, että olin varmasti ymmärtänyt oikein. Eli mitä jos jättäisin tuon alun sekoilun pois ja menisinkin hieman korkeamman tason askelmerkkien kanssa lavalle pitkän tekstin sijaan? Tuskin nyt hirveästi siinä menetän. Teksti menee kuitenkin uusiksi. Tekstin lopputuotos on kuitenkin eri muodossa kirjoitettuna kuin mun päässä. Valmis teksti siirtyy joka tapauksessa eetteriin niin mitä jos sen laittais suoraan sinne?

Teksti oli Alin puheessa yksi pointti. Toinen on: ole lavalla läsnä äläkä mieti juttua liikaa, mitä rennompi, mitä enemmän olet oma itsesi lavalla - sitä paremmin menee. Vastaavat kelat ovat pyörineet omassa päässä keväästä asti. Vaikea toteuttaa, mutta tätä kohti.

En tiedä onko Ali oikeassa, mutta aion nyt kokeilla. Tehdä sitä enemmän. Olla lavalla hieman vapaampi. Enemmän itseni.

Kiitti, kun luit! ❤️ Ideoita, ajatuksia ja kommentteja saa lähettää! Se onnistuu vastaamalla tähän sähköpostiin.

PS. Roast Battleen reilu viikko. En ole kokenut tarvetta valmistautua, mutta tein videon jossa käyn läpi tulevaa. Se on mielestäni hulvaton 😀 

Join the conversation

or to participate.