Kritiikki sekä luovuuden leikkimielisyys

Kritiikki

Viime viikolla puhuin kritiikistä. Sain linkin Kritiikin Uutisten postaukseen:

Kriitikin Uutisten taustalla on Suomen Arvostelijain Liitto Ry. Linkki liittyy keskusteluun, joka syntyi uutiskirjeen pohjalta.

Kritiikkini (tihihiii) koski sitä, että en ole ihan satavarma tarvitsemmeko enää "geneerisiä" kriitikoita. Media pirstaloituu, artisteilla on vähemmän faneja (mutta uskollisempia/intensiivisempiä) ja geneerinen näkökulma johonkin kapeampaan tekemiseen tuntuu minusta oudolta.

Esimerkkinä käytin Hesarin podcast-kritiikkoa, jolla on selkeä taipumus tykätä tuotetusta ja tiiviistä podcasteista. Ystäväni podcast sai toruja "tyhjästä höhöttelystä". Juu. Ei long form -podcastit olekaan kaikille, mutta itse preferoin niitä yli muiden. Niin pohdin, että kuinka hyödyllisiä yleiset kriitikot ovat? Mitä mieltä olet?

Sivuhuomiona Suomesta löytyy yksi stand up -kriitikko, Liisa Kukkola. Liisan tekstistä esimerkkinä ihan mahtavan Teemu Vesterisen Trauma -esityksen arvostelu: https://www.esaimaa.fi/paikalliset/6282781

Luovuus tarvitsee leikkimielisyyttä

Pari viikkoa sitten sain mahdollisuuden jutella lehtori/yrittäjä/luovuustyyppi Juha Ruuskan kanssa. Totesin hänelle jotenkin niin, että olen ymmärtänyt olevani huono tiimipelaaja erityisesti luovissa projekteissa. Tuntuu, että visio/päätösvalta tulisi olla yhdellä. Tämä taas tuntuu jotenkin vanhanaikaiselta. Sanoin Juhalle epäileväni, että syy voi olla myös työtaidoissani. Juha ei kieltänyt sitä ja totesi, että sen lisäksi oli päätynyt vastaavaan johtopäätelmään gradussaan.

Pari viikkoa myöhemmin Juha ja Jussi Galla tulivat podcastiini vieraiksi. Monta luovuus asiaa kiteytyi ja sain lisää kysymyksiä sekä inspiraatiota. Podcastin voita katsoa tästä:

Roast Battlen SM-kisojen finaali

Tulevana sunnuntaina käydään finaali! 🤩 Jännittää, show on kunnossa ja vitsit eivät! 😅 Raportoin ensi viikolla miten meni ja pitäkää sormet ristissä!

Join the conversation

or to participate.