Miten aloitin stand upin?

Antin origin story

Nuoruuden naurut

Muistan, että ala-asteella komiikka alkoi kiinnostamaan. Iso kolahdus taisi tapahtua, kun yläasteella alettiin naurattamaan kavereiden kesken toisiamme. Kertomalla Kummeli-juttuja. En tiedä kuinka piinaavaa meidän opettaminen oli, mutta ei se ainakaan hauskaa voinut olla 😀 Pahoittelut kaikille opettajillemme!

Jotain sketsivirityksiä teimme myös. Isoimpana muistan, kun teimme sketsipilotin Moon TV:lle. Pilotin toimittamisen deadline oli eräänä tiistaina ja muistan kun maanantaina veimme VHS-kasetin pääpostitaloon juuri ennen kuin Posti meni kiinni. Tiistaina luimme, että Moon TV oli ajautunut konkurssiin. Harmitus oli kova. Harmitus katosi, kun esitimme pilotin kavereillemme. Muistan edelleen, että vaikka me tekijät nauroimme, jotain puuttui. Mikä puuttui oli muiden nauru. KUKAAN muu ei nauranut 😅 

90-luvun alussa Martinlaaksoon kerrostaloomme oli ilmestynyt satelliittiantenni. Kaapeli olisi ollut kivempi, mutta taloyhtiömme oli jollain tapaa polttanut sillat HTV:lle eikä kaapelia ollut tulossa. Satelliitin kautta alkoi meillä näkyä NBC ja siellä Late Night with Conan O'Brien.

Katsoin n. 10 vuotta kaikki jaksot. Conan oli hauska ja ohjelmassa oli usein stand up -koomikoita vieraana. Tykkäsin erityisesti Conanin huumorista. Stand up -koomikoista jäi mieleen tuolta ajalta mm. Norm Macdonald. Muistan myös, että oli hienoa nähdä kuinka erilaisia ohjelmaan päässeet koomikot olivat.

Esiintyminen oli minulle todella vaikeaa. Muistan, että jo pelkästään viittaaminen tunnilla oli vaikeaa. Tiesin, että kohta pitää sanoa jotain ääneen ja syke nousi heti tappiin. Jos silloin joku olisi sanonut, että päädyt stand up -lavalle.. olisin varmaan nauranut. Absurdi ajatus. Monet ovat edelleen samaa mieltä.

Olin ilmaisutaitoon ja fysiikkaan painottuneessa lukiossa, mutta näytteleminen oli noloa ja ei missään nimessä kiinnostanut. Fyysisyys sentään tarttui! 🥁 

Sketsien teko oli hauskaa. Samaan aikaan kaveripiirimme hitsautui yhteen ja aloitimme tiettyjen elokuvien sekä sketsien katsomisen käytännössä repeatillä. Kummelit, Austin Powers ja Saturday Night Live (edelleen esim. Will Ferrellin pätkät ovat täyttä komedia kultaa).

Näihin aikoihin näin myös Eddie Murphyn stand uppia sekä Robin Williamsin. Hauskaa, mutta ei aiheuttanut mitään erityistä paloa lajia kohtaan.

Armeijan jälkeen päädyin Otaniemeen opiskelemaan. Tätä ei kestänyt montaa viikkoa ja päädyin töihin. Vitsit oli vitsailtu. Tai niin luulin.

Kävin Suomessa silloin tällöin katsomassa stand uppia. Näin ulkomaalaisia koomikoita sekä kotimaisia. En käynyt oikeilla klubeilla vaan isoissa esityksissä. Silti vaikka stand uppia oli kiva katsoa, se ei aiheuttanut minkäänlaista paloa kokeilla lajia itse.

New York muuttaa kaiken

Nykissä kaikki on suurempaa! Jopa hauikset!

Olin 7.5 vuotta sitten New Yorkissa vaimoni, silloisen tyttöystäväni, kanssa. Louis CK oli ollut juuri Suomessa esiintymässä. Siinä oli jotain. Olimme katsoneet Louie TV-sarjaa, jossa Louis käy useasti esiintymässä Comedy Cellar -klubilla. Ja kun sanon, että olimme katsoneet niin hyvin mahdollista, että minä olin katsonut 😂 

Tykkäsin sarjassa koomikoiden keskinäisistä interaktioista tv-sarjassa. Ja jostain syystä tuntui, että Comedy Cellar kutsui minua. Ostimme yhteen iltaan liput. Kävimme Louie -sarjan alussa näkyvässä pitseriassa hakemassa pitsapalat, kuten Louis ja kävelimme Comedy Cellariin.

Ovella oli aistittavissa, että tämä paikka on nähnyt asioita. Meidät ohjattiin rappusia alas klubiin ja siellä eturiviin. Kuvia ei saa ottaa. Joten otin!

Meillä oli aivan sairaanhauska ilta. Illan isäntä otti meidät mukaan. Puhuttiin jotain Suomesta ja Tinderistä, jossa olimme vaimoni kanssa tavanneet. Esiintyjät olivat ihan sairaan kovia ja illassa oli monta staraa, jotka olen jo vuosia sitten unohtanut.

Seuraava en toivottavasti ikinä unohda. Eniten esityksen jälkeen hämmensi se, että kuinka kivaa koomikoilla näytti olevan ja kuinka välitön tunnelma oli. Halusin kokea tuon.

Halusin siis seurata Louis CK:n jalanjälkiä. Lyhyemmälle, kuin silloin kuvittelin! 😅 

Hotellilla New Yorkin aikaa yöllä laitoin viestiä Lotta Backlundille ja Jyri Paavilaiselle. Tiesin molempien tehneet stand uppia. Jyri sanoi, että mene lavalle. Lotta kehotti menemään kurssille. Menin kurssille. Vuotta myöhemmin.

Kurssi

Jacke Björklund veti Suomen Stand Up Clubin tiloissa meille kaksi viikonloppua kestäneen kurssin, joka huipentui siihen että me kaikki kerroimme 5 minuuttia vitsejä toisillemme. Jo tämä oli aikamoinen repäisy itselleni. Kurssi oli hyvä ja täysin erilainen kuin mitä odotin. Kurssin keikka oli hirveä. Meitä oli kurssilla ehkä 15 henkeä ja kolme meistä tekee edelleen stand uppia.

Suosittelen kursseja kaikille kiinnostuneille. Homman voi oppia ilmankin, mutta sanoisin että moni hyötyy kurssista paljon.

Eka keikka

Aloin käydä katsomassa stand uppia Helsingissä. Törmäsin eräällä klubilla Henry Lehtoon, jonka kanssa olimme olleet hetken samassa työpaikassa. Henry oli tehnyt stand uppia jo useamman vuoden. Kerroin, että olin saanut hommattua ensimmäisen keikan itselleni. Keikka olisi Tapulikaupungin Dominossa. Henry kiltisti kertoi, että voisi olla hyvä saada toinen keikka ennen Dominoa. Domino on edelleen yksi villeimmistä paikoista, jossa olen esiintynyt. Ihmiset saattoivat sammua, oksentaa tai alkaa tapella koska tahansa. Hyvä paikka opetella miten toimia vaikeissa paikoissa. Huono paikka ekalle keikalle.

Henrylle kiitos hyvästä vinkistä! Ensimmäisen keikkani tein 7.5.2017 Ruby & Fellas -ravintolassa Tampereella (kiitos Antti Syrjä luottamuksesta!). Mikään mitä olin tuota ennen tehnyt, ei ole jännittänyt niin paljoa. Lavalle oli ehkä 20 askelta ja jokaisen askeleen kohdalla jouduin pakottamaan itseni ottamaan seuraavan.

Keikasta jäi hyvä fiilis. Muistan kuinka hyvältä tuntui kun sain yleisön nauramaan. Tiesin heti, että tätä tulen tekemään lisää.

Pari vuotta sitten tein virheen ja katsoin tuon keikan. Hyhhyh. Onneksi en lopettanut, vaikka videota katsoessa se olisi ollut oikea päätös :D

Henry haastatteli minua ennen ja jälkeen tuon ensimmäisen keikan podcastiinsa: https://henrylehto.com/2017/05/13/podcast-sarja-takaisin-kirjoituspoydalle-osa-24-ensimmainen-keikka-antti-akonniemi/

Jos joku kuuntelee tuon, niin kertokaa pystyykö sitä kuuntelemaan? Tavallaan kiinnostaa ja tavallaan en halua kuulla mitä mieltä olin mistään tuolloin 🙉 

Nyt 6.5 vuotta myöhemmin Comedy Cellarin ilta on edelleen ikimuistoisin keikkani. Vaikka olin yleisössä. Enkä oikeastaan muista mitään koko keikasta 😂 

Mikä on sinun ikimuistoisin stand up -keikkasi? Jakaisin mielelläni myös muiden muistoja, jos tulee jotain mieleen niin vastaa tähän sähköpostiin!

Ja antakaa palautetta! Ensi viikolla ihan muut jutut ja ei ainakaan näin pitkää tekstiä. Hävettää.

Join the conversation

or to participate.